YÖNÄYTÖS

"Pelko on ensimmäinen askel. Kun katsot pimeään, se katsoo takaisin."

Luin Marisha Pesslin kirjoittaman Yönäytös -kirjan (2013).

Se oli mieletön dekkari! Vaikka olikin pitkä, 716 sivua, jokainen sivu oli lukemisen arvoinen.

Elokuvaohjaaja Stanislav Cordovan 24-vuotias tytär Ashley löytyy kuolleena. Toimittaja Scott McGrath ei usko sen olevan itsemurha ja alkaa selvittää juttua. Hän keräilee johtolankoja ja törmää Noraan,19-vuotiaaseen naiseen, sekä 25-vuotiaaseen Hopperiin. He alkavat yhdessä selvittää juttua. Heillä kaikilla on jo ennestään jokin yhteys Ashleyhin. Cordova tekee kauhuelokuvia, jotka tuntuvat vaarallisen todentuntuisilta, aivan kuin olisivat aitoja oikeasti tapahtuneita... Scott, Nora ja Hopper pohtivat, onko Ashley tehnyt itsemurhan siksi, että on halunnut paeta isäänsä ja perhettään, vai oliko hänet kirottu tai jotakin muuta.

Päähenkilöt seikkailevat paikoissa, joissa Ashley on oleskellut ennen kuolemaansa; mielisairaalassa, hänen asunnossaan, pianoliikkeessä, tatuointiliikkeessä... ja lopulta toimittaja ja kumppanit päätyvät jopa The Peakin alueelle, eli sinne missä on kauhuelokuvien lavasteetkin ja sinne missä itse Cordovan perhe asuu.

Vaikka kirjan kansi ei ole kovinkaan houkuttelevan näköinen, kirja oli silti lukuelämys, jollaiseen ei varmasti heti uudestaan törmää. Yönäytös on ihana kertomus nuoresta naisesta, isän rakkaudesta tytärtään kohtaan, ystävyydestä, rakkaudesta tytön ja pojan välillä, mutta myös mielen pimeydestä ja maailman synkimmistä nurkista.


Yönäytöksessä on kuvia artikkeleista, nettisivuista, valokuvista yms. ja ne tukivat kertomusta ja toivat hienoisen karmivan säväyksenkin ehkä, mikä oli hyvä.

Todellakin suosittelen tätä kirjaa luettavaksi! En ihmettele, jos tästä joskus tehtäisiin elokuva.
ARVOSANA 5/5

Seuraavaksi luen klassikkokirjan: Dracula.

Muumilaakson Marraskuu - Tove Jansson

Kirjan luin oikeastaan koulutehtäväni takia, mutta voin silti kirjoittaa siitä jotakin.

Kirja yllätti positiivisesti; luulin että se olisi tylsä, mutta ei ollutkaan.

Muumilaakson Marraskuu oli mielestäni melankolinen, koska se antoi ajattelemisen aiheita esimerkiksi kaipuusta, ystävyydestä, kuolemasta (vaikka ei siinä kukaan kuollut), ja oli jokseenkin surullinen. Jännä juttu kuitenkin oli se, että samaan aikaan surullisuudessaan kertomus oli söpö, ihana, iloinen "selviytymistarina". Henkilöiden yhdessä olo, kaikki tapahtumat sekä syksyn kohtaaminen olivat hienosti kuvailtuja sekä tunnelma välittyi tekstistä.

Pidin kaikista henkilöistä. Jokaisella on oma persoonansa ja he erottuvat toisistaan edukseen. Henkilöt ovat mielestäni semmoisia hölmöjä, mikä antaa pienen (hyvän!) säväyksen kirjaan. Kirjassa ei siis esiinny muumit itse ollenkaan, vaan muu Muumilaakson väki; Vilijonkka, Mymmeli, Hemuli, Tuhto Homssu, Ruttuvaari, Nuuskamuikkunen. He aikovat mennä muumitaloon kukin omista syistään vierailulle, mutta muumiperhe ei olekaan kotona.

Tähän liittyy kirja Muumipappa ja Meri. Siinä olevat tapahtumat tapahtuvat samaan aikaan merillä kuin tässä toisessa kirjassa tapahtumat Muumilaaksossa, kun muumit eivät ole kotona.

Tekstissä on mielestäni hauskoja sanoja käytetty ja kirja on nopealukuinen. Siinä on myös hyviä kuvia liittyen tarinaan.

Sivuja oli 173. Kirja on alunperin julkaistu 1970.
ARVOSANA 4/5

Juri Nummelin - Jumalten tuho

Jumalten tuho oli aika mielenkiintoinen, erilainen kirja. Vaikka siinä on Jahve, Lucifer ja helvetin enkeleitä, kirja ei ole mielestäni mitenkään uskonnollinen. Hahmot ovat vain henkilöitä.

Jeesuksen kaksoisveli on tullut Suomen Forssaan riehumaan; tappamaan ihmisiä. Juopot Suomen poliisit yrittävät selvittää, kuka tai mikä tappaa niin kylmäverisesti ja tiuhaan tahtiin. Vaikka tässä jännityskirjassa verta, suolia ja päitä lentelee, kirjassa on myös ihan hauskoja kohtia.

Päähenkilö Tanner kärsii krapulasta lähes kirjan ajan alusta loppuun ja haaveilee vain siitä, että milloin pääsee taas ottamaan huikkaa.

Voisin suositella! Kirja ei ollut kovinkaan pitkä, vain 235 sivua.
Se on julkaistu 2012.
ARVOSANA 4/5