Bram Stoker - Dracula

Bram Stokerin kirjoittama Dracula tuli luettua aika nopeasti, koska tuli vähän kiire sen kanssa...

Tämä klassikkokirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1897 !

Kuten kirjan takakannessakin lukee, vampyyrikirjallisuuden raamattu todellakin !

Dracula on selkeästi tunnetuin vampyyri, kun ottaa huomioon kaiken vampyyrikirjallisuuden ja elokuvat. Draculasta on tehty yli 200 elokuvaa ympäri maailmaa.

Dracula on kuvailtu lepakkomaiseksi, pelottavaksi, kalpeaksi, terävähampaiseksi, julmaksi ja kylmäksi.  Silti naiset käyvät häneen kuumana. Hän pystyy muuttumaan mm. lepakoksi tai sudeksi tahtoessaan. Hänellä on erikoisia kykyjä, jollaisia ei ihmisellä ole; hän pystyy hypnotisoimaan, liikkumaan nopeammin kuin mitä ihmissilmä pystyy näkemään, hänellä on kahdenkymmenen miehen voimat sekä pystyy helposti kiipeilemään pitkin seiniä. Hänellä on myös kyky komentaa eläimiä, esimerkiksi susia, sekä pystyy vaikuttamaan säätilaan. Joissakin vampyyritarinoissa vampyyrit eivät pysty liikkumaan päivänvalossa, mutta alkuperäinen Dracula pystyy, hän on silloin vain heikompi kykyjensä kanssa.

Yllätyin siitä, että kirja oli kokonaan minä muodossa kirjoitettu, kertoja vain vaihteli eri henkilöhahmojen välillä. Yllätyin myös siitä, että Draculan näkökulmasta ei kerrottu mitään, vain muiden hahmojen kokemuksista päiväkirjojen ja kirjeiden muodossa. Eikä se oikeastaan haitannut ja oli vain muutama kohta sellainen, että piti katsoa taaksepäin, että kenenkä päiväkirjasta tämä nyt olikaan (saattoi johtua omasta väsymyksestä), mutta hyvin pysyi juonessa mukana!!

Itselleni jäi joitakin epäselvyyksiä ja kysymysmerkkejä, joita ei sen enempää selitelty kirjassa, ja joita jäin pohtimaan; Miten Jonathan päätyi sairaalaan? Kostiko Dracula Jonathanin läheisille esim. Mina-vaimolle ja muille ystäville Jonathanin karkaamisen Draculan linnasta? ja muitakin kysymyksiä jäi, joita en nyt tällä hetkellä muista... Kuitenkin omaa mielikuvista sai käyttää hieman tai päätellä asioita itse, kaikkea ei kerrottu suoraan.

Dracula antoi vaikutelman, että hän on vain julma peto, jolla ei ole sydäntä ollenkaan. Sellaiseksihan muuttui myös hänen uhrinsa; karmiviksi eläviksi vainajiksi, jotka tahtoivat vain verta eivätkä välittäneet muiden tunteista, koska olivat vain kuolleita verenimijöitä.

Tykkäsin kirjasta. Teksti oli vähän vanhahtavampaa kieltä, mutta hyvin ymmärsi suurimman osan; ehkä muutamia outoja sanoja oli seassa, mutta niitä pystyi tarkastelemaan kirjan takaosassa olevasta "termistöstä". (Ainakin minun kappaleessani, jonka lainasin kirjastosta, 1977 vuoden suomennos.)

Mielestäni kirja oli "tomuinen". Tarkoitan, että se tuntui sisällöltään niin vanhalta (uskonto, taikausko, naistenasema 1800-luvun lopulla, mielisairaalat, palvelijat yms.) ja historialliselta. Se oli jokseenkin goottimainen. Ja ihana. Vähän romanttinenkin.

Suosittelisin kaikille vanhoista kirjoista pitäville. Uskon, että moni muukin saattaisi yllättyä kirjan sisällöstä samalailla kuin minä! Kirja ei lopulta ollut kovin raaka, vaikka niin olisi voinut luulla, joten heikompihermoisetkin sen pystyvät lukemaan.

Ja vielä aluksi olin sellaisella mielialalla, että "voi ei, en jaksa lukea." Ja siksi se jäikin viime tippaan. Kuitenkin yllätyin positiivisesti.

ARVOSANA 5/5