Stockan herkku

Huhhuh, sain juuri luettua Jaana Taposen kirjoittaman romaanin Stockan herkku.

Herran jestas, kuinka tyhmiä naisia siinä oli!

Kirja käsitteli aika mielenkiintoisia aiheita, muun muassa rahahuolia ja ihmissuhteita.

Parasta kirjassa oli ehkä kahden päähenkilön Annan ja Donnan, täysin erilaisten persoonien, erikoinen ystävyyssuhde, mitä hieman ihmettelin, että miten se onkin kestänyt lapsuudesta asti.

Ehkä vastakohdat täydentävät toisiaan, ystävyyssuhteessakin.

Hirveintä kirjassa oli se, kuinka naiset menivät yhden miehen huijaukseen niin täydestä. Ja vaikka he jotain epäilivätkin yms. niin silti roikkuivat miehessä lumoutuneina. Ainakin toinen päähenkilö, Donna.

Jotenkin kamalaa, enkä itse osannut oikein samaistua heihin. 

Onneksi naiset loppua kohden tajusivat alkaa käyttää aivojaan.

Ihmettelin kylläkin yhtä henkilöä, Beniä, miksei hän kertonut aiemmin mitään... Varoitteli vain.

Kirjan loppu oli aika lässähtävä. Ihan kuin olisi loppunut kesken, muttei kuitenkaan... 

Odotin suuria riitoja tai muuta muullistavaa.

Asiat sovittiin sopuisissa merkeissä, mikä oli jokseenkin outoa?!

Tämä oli aika nopealukuinen ja mukaansatempaava teos kuitenkin.

ARVOSANA 2/5

Mies, joka rakasti järjestystä

Mies, joka rakasti järjestystä - Fredrik Backman

Tämän lukemiseen meni aika kauan, koska se ei ollut kovinkaan kiinnostava. Tai oli. Ja ei ollut. Se oli semmoinen ihan ok, hauska, kiva, mukava kirja. Kirja tuli luettua ja se oli ihan kaunis kertomus!

Päähenkilö on 59-vuotias mies, joka ajelee Saabilla ja vain Saab-merkkiset autot kelpaavat. Hänen nimensä on Ove. Hän asuu yksin, koska hänen vaimonsa kuoli. Ove on aika yksinäinen, eläkkeellä ja tekee joka päivä tietyt rutiinihommansa. Kunnes naapuriin muuttaa  uusia asukkaita, Oven päivät muuttuvat mitä kummallisimmiksi ja ovat ihan toisenlaisia mitä normaalisti.

Ove yrittää naapureitaan pakoon, mutta joutuu aina vain uudestaan kohtaamaan heidät erinäisten sattumusten kautta. Ove saa yllättäen ja pikkuhiljaa uusia ystäviä (ja kissan) yksinäiseen elämäänsä. Hän on menettänyt paljon vaimonsa kuoltua ja haluaisi itsekin vain kuolla, jotta pääsisi vaimonsa luokse.

Tämä kirja oli sinänsä aika koskettava, vaikka en meinannut jaksaa lukea loppuun, mielenkiinto vain jotenkin lopahti välillä. Suosittelisin vanhemmille ihmisille, yksinäisille ja miksei muillekkin luettavaksi!

Hieman hidastempoinen kirja.

ARVOSANA 3/5

Hypnositoija

Hypnotisoija on Lars Keplerin kirjoittama dekkari. Joona Linna on poliisi, joka seikkailee muissakin Keplerin dekkareissa, joita on tällä hetkellä ilmestynyt 4 itsenäistä osaa.

Kirjan alussa löydetään perhe surmattuna; ensin isä urheilukentältä ja myöhemmin loput perheestä heidän omasta kodistaan. Paitsi perheen poika Josef on selvinnyt juuri ja juuri hengissä. Myöhemmin selviää, että perheen vanhin lapsi, Evelyn, onkin myös elossa. Rikoskomisario Joona Linna alkaa selvittämään juttua. Joona Linna vaatii Erik Maria Barkia hypnotisoimaan Josefin, koska poika on ainut, joka olisi voinut nähdä murhaajan. Erik on kuitenkin luvannut aikaisemmin, ettei enää koskaan hypnotisoisi ketään, mutta suostuu lopulta Joonan pyyntöön.

Erik ja hänen perheensä joutuvat mukaan outoon tapahtumasarjaan, kun hänen oma poikansa kidnapataan. Joona ja Erik yrittävät selvittää kuka on kidnappauksen takana. Liittyykö se jotenkin surmatun perheen tapahtumiin?

Kirja oli mielestäni ihan hyvä, ehkä välillä vähän sekava tai sekasortoinen, eikä aina kovin uskottava. Monet asiat jäivät vähän auki, esimerkiksi Erikin ja hänen vaimonsa suhde, vaikka toisaalta se ei ollut kirjassa kaikkein olennaisinta. Ja hieman ärsytti esimerkiksi se, ettei oikeastaan Joona Linnasta ollut paljon juttua.. Tuntui, että hän vain vilahti välillä jossakin juonenkäänteessä. Hän oli jännästi samaan aikaan päähenkilö ja sivuhenkilö.

ARVOSANA 3/5

Bram Stoker - Dracula

Bram Stokerin kirjoittama Dracula tuli luettua aika nopeasti, koska tuli vähän kiire sen kanssa...

Tämä klassikkokirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1897 !

Kuten kirjan takakannessakin lukee, vampyyrikirjallisuuden raamattu todellakin !

Dracula on selkeästi tunnetuin vampyyri, kun ottaa huomioon kaiken vampyyrikirjallisuuden ja elokuvat. Draculasta on tehty yli 200 elokuvaa ympäri maailmaa.

Dracula on kuvailtu lepakkomaiseksi, pelottavaksi, kalpeaksi, terävähampaiseksi, julmaksi ja kylmäksi.  Silti naiset käyvät häneen kuumana. Hän pystyy muuttumaan mm. lepakoksi tai sudeksi tahtoessaan. Hänellä on erikoisia kykyjä, jollaisia ei ihmisellä ole; hän pystyy hypnotisoimaan, liikkumaan nopeammin kuin mitä ihmissilmä pystyy näkemään, hänellä on kahdenkymmenen miehen voimat sekä pystyy helposti kiipeilemään pitkin seiniä. Hänellä on myös kyky komentaa eläimiä, esimerkiksi susia, sekä pystyy vaikuttamaan säätilaan. Joissakin vampyyritarinoissa vampyyrit eivät pysty liikkumaan päivänvalossa, mutta alkuperäinen Dracula pystyy, hän on silloin vain heikompi kykyjensä kanssa.

Yllätyin siitä, että kirja oli kokonaan minä muodossa kirjoitettu, kertoja vain vaihteli eri henkilöhahmojen välillä. Yllätyin myös siitä, että Draculan näkökulmasta ei kerrottu mitään, vain muiden hahmojen kokemuksista päiväkirjojen ja kirjeiden muodossa. Eikä se oikeastaan haitannut ja oli vain muutama kohta sellainen, että piti katsoa taaksepäin, että kenenkä päiväkirjasta tämä nyt olikaan (saattoi johtua omasta väsymyksestä), mutta hyvin pysyi juonessa mukana!!

Itselleni jäi joitakin epäselvyyksiä ja kysymysmerkkejä, joita ei sen enempää selitelty kirjassa, ja joita jäin pohtimaan; Miten Jonathan päätyi sairaalaan? Kostiko Dracula Jonathanin läheisille esim. Mina-vaimolle ja muille ystäville Jonathanin karkaamisen Draculan linnasta? ja muitakin kysymyksiä jäi, joita en nyt tällä hetkellä muista... Kuitenkin omaa mielikuvista sai käyttää hieman tai päätellä asioita itse, kaikkea ei kerrottu suoraan.

Dracula antoi vaikutelman, että hän on vain julma peto, jolla ei ole sydäntä ollenkaan. Sellaiseksihan muuttui myös hänen uhrinsa; karmiviksi eläviksi vainajiksi, jotka tahtoivat vain verta eivätkä välittäneet muiden tunteista, koska olivat vain kuolleita verenimijöitä.

Tykkäsin kirjasta. Teksti oli vähän vanhahtavampaa kieltä, mutta hyvin ymmärsi suurimman osan; ehkä muutamia outoja sanoja oli seassa, mutta niitä pystyi tarkastelemaan kirjan takaosassa olevasta "termistöstä". (Ainakin minun kappaleessani, jonka lainasin kirjastosta, 1977 vuoden suomennos.)

Mielestäni kirja oli "tomuinen". Tarkoitan, että se tuntui sisällöltään niin vanhalta (uskonto, taikausko, naistenasema 1800-luvun lopulla, mielisairaalat, palvelijat yms.) ja historialliselta. Se oli jokseenkin goottimainen. Ja ihana. Vähän romanttinenkin.

Suosittelisin kaikille vanhoista kirjoista pitäville. Uskon, että moni muukin saattaisi yllättyä kirjan sisällöstä samalailla kuin minä! Kirja ei lopulta ollut kovin raaka, vaikka niin olisi voinut luulla, joten heikompihermoisetkin sen pystyvät lukemaan.

Ja vielä aluksi olin sellaisella mielialalla, että "voi ei, en jaksa lukea." Ja siksi se jäikin viime tippaan. Kuitenkin yllätyin positiivisesti.

ARVOSANA 5/5

YÖNÄYTÖS

"Pelko on ensimmäinen askel. Kun katsot pimeään, se katsoo takaisin."

Luin Marisha Pesslin kirjoittaman Yönäytös -kirjan (2013).

Se oli mieletön dekkari! Vaikka olikin pitkä, 716 sivua, jokainen sivu oli lukemisen arvoinen.

Elokuvaohjaaja Stanislav Cordovan 24-vuotias tytär Ashley löytyy kuolleena. Toimittaja Scott McGrath ei usko sen olevan itsemurha ja alkaa selvittää juttua. Hän keräilee johtolankoja ja törmää Noraan,19-vuotiaaseen naiseen, sekä 25-vuotiaaseen Hopperiin. He alkavat yhdessä selvittää juttua. Heillä kaikilla on jo ennestään jokin yhteys Ashleyhin. Cordova tekee kauhuelokuvia, jotka tuntuvat vaarallisen todentuntuisilta, aivan kuin olisivat aitoja oikeasti tapahtuneita... Scott, Nora ja Hopper pohtivat, onko Ashley tehnyt itsemurhan siksi, että on halunnut paeta isäänsä ja perhettään, vai oliko hänet kirottu tai jotakin muuta.

Päähenkilöt seikkailevat paikoissa, joissa Ashley on oleskellut ennen kuolemaansa; mielisairaalassa, hänen asunnossaan, pianoliikkeessä, tatuointiliikkeessä... ja lopulta toimittaja ja kumppanit päätyvät jopa The Peakin alueelle, eli sinne missä on kauhuelokuvien lavasteetkin ja sinne missä itse Cordovan perhe asuu.

Vaikka kirjan kansi ei ole kovinkaan houkuttelevan näköinen, kirja oli silti lukuelämys, jollaiseen ei varmasti heti uudestaan törmää. Yönäytös on ihana kertomus nuoresta naisesta, isän rakkaudesta tytärtään kohtaan, ystävyydestä, rakkaudesta tytön ja pojan välillä, mutta myös mielen pimeydestä ja maailman synkimmistä nurkista.


Yönäytöksessä on kuvia artikkeleista, nettisivuista, valokuvista yms. ja ne tukivat kertomusta ja toivat hienoisen karmivan säväyksenkin ehkä, mikä oli hyvä.

Todellakin suosittelen tätä kirjaa luettavaksi! En ihmettele, jos tästä joskus tehtäisiin elokuva.
ARVOSANA 5/5

Seuraavaksi luen klassikkokirjan: Dracula.