Bram Stoker - Dracula

Bram Stokerin kirjoittama Dracula tuli luettua aika nopeasti, koska tuli vähän kiire sen kanssa...

Tämä klassikkokirja on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1897 !

Kuten kirjan takakannessakin lukee, vampyyrikirjallisuuden raamattu todellakin !

Dracula on selkeästi tunnetuin vampyyri, kun ottaa huomioon kaiken vampyyrikirjallisuuden ja elokuvat. Draculasta on tehty yli 200 elokuvaa ympäri maailmaa.

Dracula on kuvailtu lepakkomaiseksi, pelottavaksi, kalpeaksi, terävähampaiseksi, julmaksi ja kylmäksi.  Silti naiset käyvät häneen kuumana. Hän pystyy muuttumaan mm. lepakoksi tai sudeksi tahtoessaan. Hänellä on erikoisia kykyjä, jollaisia ei ihmisellä ole; hän pystyy hypnotisoimaan, liikkumaan nopeammin kuin mitä ihmissilmä pystyy näkemään, hänellä on kahdenkymmenen miehen voimat sekä pystyy helposti kiipeilemään pitkin seiniä. Hänellä on myös kyky komentaa eläimiä, esimerkiksi susia, sekä pystyy vaikuttamaan säätilaan. Joissakin vampyyritarinoissa vampyyrit eivät pysty liikkumaan päivänvalossa, mutta alkuperäinen Dracula pystyy, hän on silloin vain heikompi kykyjensä kanssa.

Yllätyin siitä, että kirja oli kokonaan minä muodossa kirjoitettu, kertoja vain vaihteli eri henkilöhahmojen välillä. Yllätyin myös siitä, että Draculan näkökulmasta ei kerrottu mitään, vain muiden hahmojen kokemuksista päiväkirjojen ja kirjeiden muodossa. Eikä se oikeastaan haitannut ja oli vain muutama kohta sellainen, että piti katsoa taaksepäin, että kenenkä päiväkirjasta tämä nyt olikaan (saattoi johtua omasta väsymyksestä), mutta hyvin pysyi juonessa mukana!!

Itselleni jäi joitakin epäselvyyksiä ja kysymysmerkkejä, joita ei sen enempää selitelty kirjassa, ja joita jäin pohtimaan; Miten Jonathan päätyi sairaalaan? Kostiko Dracula Jonathanin läheisille esim. Mina-vaimolle ja muille ystäville Jonathanin karkaamisen Draculan linnasta? ja muitakin kysymyksiä jäi, joita en nyt tällä hetkellä muista... Kuitenkin omaa mielikuvista sai käyttää hieman tai päätellä asioita itse, kaikkea ei kerrottu suoraan.

Dracula antoi vaikutelman, että hän on vain julma peto, jolla ei ole sydäntä ollenkaan. Sellaiseksihan muuttui myös hänen uhrinsa; karmiviksi eläviksi vainajiksi, jotka tahtoivat vain verta eivätkä välittäneet muiden tunteista, koska olivat vain kuolleita verenimijöitä.

Tykkäsin kirjasta. Teksti oli vähän vanhahtavampaa kieltä, mutta hyvin ymmärsi suurimman osan; ehkä muutamia outoja sanoja oli seassa, mutta niitä pystyi tarkastelemaan kirjan takaosassa olevasta "termistöstä". (Ainakin minun kappaleessani, jonka lainasin kirjastosta, 1977 vuoden suomennos.)

Mielestäni kirja oli "tomuinen". Tarkoitan, että se tuntui sisällöltään niin vanhalta (uskonto, taikausko, naistenasema 1800-luvun lopulla, mielisairaalat, palvelijat yms.) ja historialliselta. Se oli jokseenkin goottimainen. Ja ihana. Vähän romanttinenkin.

Suosittelisin kaikille vanhoista kirjoista pitäville. Uskon, että moni muukin saattaisi yllättyä kirjan sisällöstä samalailla kuin minä! Kirja ei lopulta ollut kovin raaka, vaikka niin olisi voinut luulla, joten heikompihermoisetkin sen pystyvät lukemaan.

Ja vielä aluksi olin sellaisella mielialalla, että "voi ei, en jaksa lukea." Ja siksi se jäikin viime tippaan. Kuitenkin yllätyin positiivisesti.

ARVOSANA 5/5

YÖNÄYTÖS

"Pelko on ensimmäinen askel. Kun katsot pimeään, se katsoo takaisin."

Luin Marisha Pesslin kirjoittaman Yönäytös -kirjan (2013).

Se oli mieletön dekkari! Vaikka olikin pitkä, 716 sivua, jokainen sivu oli lukemisen arvoinen.

Elokuvaohjaaja Stanislav Cordovan 24-vuotias tytär Ashley löytyy kuolleena. Toimittaja Scott McGrath ei usko sen olevan itsemurha ja alkaa selvittää juttua. Hän keräilee johtolankoja ja törmää Noraan,19-vuotiaaseen naiseen, sekä 25-vuotiaaseen Hopperiin. He alkavat yhdessä selvittää juttua. Heillä kaikilla on jo ennestään jokin yhteys Ashleyhin. Cordova tekee kauhuelokuvia, jotka tuntuvat vaarallisen todentuntuisilta, aivan kuin olisivat aitoja oikeasti tapahtuneita... Scott, Nora ja Hopper pohtivat, onko Ashley tehnyt itsemurhan siksi, että on halunnut paeta isäänsä ja perhettään, vai oliko hänet kirottu tai jotakin muuta.

Päähenkilöt seikkailevat paikoissa, joissa Ashley on oleskellut ennen kuolemaansa; mielisairaalassa, hänen asunnossaan, pianoliikkeessä, tatuointiliikkeessä... ja lopulta toimittaja ja kumppanit päätyvät jopa The Peakin alueelle, eli sinne missä on kauhuelokuvien lavasteetkin ja sinne missä itse Cordovan perhe asuu.

Vaikka kirjan kansi ei ole kovinkaan houkuttelevan näköinen, kirja oli silti lukuelämys, jollaiseen ei varmasti heti uudestaan törmää. Yönäytös on ihana kertomus nuoresta naisesta, isän rakkaudesta tytärtään kohtaan, ystävyydestä, rakkaudesta tytön ja pojan välillä, mutta myös mielen pimeydestä ja maailman synkimmistä nurkista.


Yönäytöksessä on kuvia artikkeleista, nettisivuista, valokuvista yms. ja ne tukivat kertomusta ja toivat hienoisen karmivan säväyksenkin ehkä, mikä oli hyvä.

Todellakin suosittelen tätä kirjaa luettavaksi! En ihmettele, jos tästä joskus tehtäisiin elokuva.
ARVOSANA 5/5

Seuraavaksi luen klassikkokirjan: Dracula.

Muumilaakson Marraskuu - Tove Jansson

Kirjan luin oikeastaan koulutehtäväni takia, mutta voin silti kirjoittaa siitä jotakin.

Kirja yllätti positiivisesti; luulin että se olisi tylsä, mutta ei ollutkaan.

Muumilaakson Marraskuu oli mielestäni melankolinen, koska se antoi ajattelemisen aiheita esimerkiksi kaipuusta, ystävyydestä, kuolemasta (vaikka ei siinä kukaan kuollut), ja oli jokseenkin surullinen. Jännä juttu kuitenkin oli se, että samaan aikaan surullisuudessaan kertomus oli söpö, ihana, iloinen "selviytymistarina". Henkilöiden yhdessä olo, kaikki tapahtumat sekä syksyn kohtaaminen olivat hienosti kuvailtuja sekä tunnelma välittyi tekstistä.

Pidin kaikista henkilöistä. Jokaisella on oma persoonansa ja he erottuvat toisistaan edukseen. Henkilöt ovat mielestäni semmoisia hölmöjä, mikä antaa pienen (hyvän!) säväyksen kirjaan. Kirjassa ei siis esiinny muumit itse ollenkaan, vaan muu Muumilaakson väki; Vilijonkka, Mymmeli, Hemuli, Tuhto Homssu, Ruttuvaari, Nuuskamuikkunen. He aikovat mennä muumitaloon kukin omista syistään vierailulle, mutta muumiperhe ei olekaan kotona.

Tähän liittyy kirja Muumipappa ja Meri. Siinä olevat tapahtumat tapahtuvat samaan aikaan merillä kuin tässä toisessa kirjassa tapahtumat Muumilaaksossa, kun muumit eivät ole kotona.

Tekstissä on mielestäni hauskoja sanoja käytetty ja kirja on nopealukuinen. Siinä on myös hyviä kuvia liittyen tarinaan.

Sivuja oli 173. Kirja on alunperin julkaistu 1970.
ARVOSANA 4/5